Riski synnyttäjä

Tänään on vaikkamitenmonenpäivä! Mies ja esikoinen viettävät toisen nimen Anteropäivää, isoveli juhlii nimipäivää Anttina, vävyllä on syntymäpäivä ja hyvällä ystävällä Anninalla on myös syntymäpäivä. Onnittelut kaikille! Marraskuu alkaa olla jo aika heikossa hapessa ja nyt voi kyllä jo sanoa, että olipa poikkeuksellisen lyhyt, helppo ja harmiton marraskuu...

Yhdyssanat ovat hauskoja ja mielenkiintoisia tapauksia. Esimerkki: Olen ollut riskisynnyttäjä ja riski synnyttäjä. Molemmat ovat oikein ja pitävät paikkaansa.

Tähtiä joka puolella

No niin, eilen sitten leivoin perinteisiä ns. Joutselan pipareita kaikkiaan neljän tunnin ja viidensadanneljänkymmenenneljän (544) piparin verran. Malliksi valikoitui tähti ja kolme eri muottikokoa eli tavis, keskikoko ja lilliputti. Maistiaispiparit syötiin laaduntarkastusmielessä... 

Tähtiä oli tunnelmassa muutenkin, kun musiikki kuuluu aina talkoissa asiaan! Frank Sinatra hoiti talkoista puolet eli kaksi tuntia. Toisesta puolesta vastasivat Lauluyhtye Pedaali ja Lenni-Kalle Taipaleen trio. Kiitokset kaikille! 

Talkooaamuna

Tänään on The Piparipäivä. Valmistautuminen yhden hengen talkoisiin alkoi sillä, kun nukuin kahdeksaan. Seuraava vaihe on kunnon aamupala. Sitten kerään joulumusiikkilevyt kasaan, sillä vaikka yksin talkoilenkin, on oikeastaan apuna monen monta muusikkoa. Ilman joulumusiikkia jäisi pipareista puuttumaan jokin tärkeä osanen, otaksun.

Tämän vuoden malli on vielä päättämättä. (Sydän on vaan hämäyksenä.) Valikoin mallin/mallit vasta ihan viime hetkillä. Näette sitten huomisen kuvassa...

Ei vielä joulun merkkejä

Tähän aikaan vuodesta monissa blogeissa/blogikodeissa alkaa jo näkyä joulun merkkejä. Meillä ei ole vielä kuin kynttilän verran. Mutta ehtiihän sitä vielä! Tällä viikolla on luvassa ainakin mausteisen huumaavaa piparintuoksua, kun suoritan vapaaehtoistyöni ja leivon pipareita ensimmäiseksi adventiksi seurakunnalle. Ehkäpä yhdet maistiaiset saadaan itsellekin...

Ottamuksia 16

Kirjaimet, sanat ja lauseet on hyvin usein sellaisia, jotka pysähdyttävät. Jopa niin paljon, että niitä on kuvattava. Tällä kertaa homman hoiti Reino eli kyseessä on kännykkäkuva. Paikka oli taidemuseo ja Mikkeli. 

Olen samaa mieltä Martti Airion kanssa siitä, että punainen lanka on oltava. Ajatusta erittäin vapaasti mukaillen totean, että siksi nämä tietynlaiset kuvajutut on ottamuksia eikä ihan vaan pläjäyksiä, napsuja tai mitä milloinkin. 

Eilen (ja toissapäivänä) oltiin Mikkelissä...

Tässä avioliitossa (kohta 35 v) on ollut tapana tehdä irtiottoja aina silloin tällöin. Meidän tapauksessamme se tarkoittaa sitä, että on lähdetty jonnekin kotimaan kaupunkiin, varattu sieltä hotellihuone ja relattu kunnolla. Tälle syksylle irtiottoja sattui osumaan kaksi - syyskuussa oltiin Kuopiossa ja nyt sitten Mikkelissä. Hyvää ruokaa, parit oluet, taidetta, kirppareita, shoppailua ja kaupunkikuljeskelua. Ei sen ihmeellisempää, mutta juuri sopiva piristys tälle marraskuulle.

Jk. Kuvassa Tommi Toijan veistos. Näitä oli siellä taidemuseossa vaikka kuinka paljon. Karuudessaankin hyvin kauniita.

Jos näyttelyyn haluat mennä nyt, niin...

Taidenäyttelyissä on mukava käydä. Yleensä teoksia ihaillaan ja ihmetellään kauempaa. Eilen käytiin metsäaiheisessa näyttelyssä, jossa oli mahdollisuus mennä pieneen lautamökkiin istumaan ja tietysti mentiin! Sinne kömmittiin pienestä aukosta, istuttiin pitkän aikaa, nojailtiin tyynyihin ja katseltiin kuvakirjoja. Taidemuseoihmistä huvitti ihan selvästi, kun hän huomasi meidät mökissä...

Arkirakkauden nastakengistä jäljet vain jää

On olemassa juhlarakkautta ja arkiversiota. Kun kerran olen muutenkin arkeilija, olen ehdottomasti arkirakkauden kannattaja ja puolestapuhuja. Kuvan postikortti on ollut jo vuosia keittiön yhden kaapin ovessa ja jaan lauseen ja lausetta aika usein.

Kerron esimerkin arkirakkaudesta... Lähdin Miestä junalle vastaan tiistaina puolenpäivän jälkeen. Olin jo aamulla käynyt pitämässä työkeskuksen laulupiiriä ja todennut kelin liukkaaksi ja hurrannut nastakengille. No, tälle junareissulle nappasin repun selkään ja laitoin sinne Miehen nastakengät. Sai vaihtaa sitten paremmat kengät melkein heti junasta tullessaan tien sivussa. Se oli rakkautta ja huolenpitoa, otaksun.

Unilauseita

Nukun yleensä hyvin ja näen paljon tapahtumarikkaita unia ja univäläyksiä. Aamuisin harvoin muistan noita yöllisiä lyhytelokuvia, mutta aina joskus jotakin jää mieleen. Viime aikoina olen herännyt unilauseisiin eli uniin on liittynyt joku lause.

1. Työsotti suttaa. (Presidentti Niinistö oli satuttanut pikkusormensa ja sanoi sen haittaavan kirjoittamista sen verran, että sotkua tuli.)

2. Mummu kutoi mieluummin kuin puhui ihmisten kanssa.

3. Kun sinulla on nälkä ja jano, esitteletkö ne toisilleen?

(Kaksi viimeistä olivat vain lauseita, eivät liittyneet mihinkään.)

Kirjoja keittiöstämme

Olohuoneen kirjahyllyjen lisäksi meillä on kirjoja muissakin huoneissa. Keittiössä on arvatenkin keittokirjat ja muut alan eepokset. Näistä kolmesta kirjasta kaksi vasemmanpuoleista haki pitkään Omaa Paikkaansa. Välillä olivat keittiön ikkunalaudalla, välillä taas jollakin jakkaralla. Lopulta tein niille tilan keittokirjahyllykön päälle ja siinä ne ovat. Kolmas kirja liittyi mukaan ja sitä on viime aikoina selailtu enemmän kuin aikaisemmin. Italialainen kokkaamisfilosofia viehättää. Yksinkertaista, mutta niin tavattoman hyvää!

Lapsuusmuistoja ja lapsen oikeuksia

Erittäin mukava viikonloppu takana! Viikonloppuun sisältyi lautapelejä ja muita pelejä (Triominos, Carcassonne, Huojuva torni, Focus-tietopeli, lanttilautapeli), hyviä ruokia, inkivääriolutta, hölläilyä, pianonsoittoa, esikoisen ja miniän lapsuusmuistoja ja saunomista. Eilen aamulla ehdittiin Miehen kanssa tehdä reipas viiden kilometrin tihkusadekävelylenkki. 

Tänään on Lapsen oikeuksien päivä. Kuvan kolme kynttilää voi siis kuvastaa tässä subjetiivisessa tapauksessa esikoista, kuopusta ja kuopuksenpoikaa. Melkoisia tuikkuja ovatkin! 

Onnea!

Tänään ihan perhelähipiirissä on kaksi nimipäiväsankaria. Toinen Tampereella, toinen taivaassa. Liisoja on muitakin tutuissa ja tuttavissa. Tamperelainen Liisa Tarleena saa pienen muistamisen kuriiripostina ensi viikonloppuna...

Liisa on hyvin yleinen naisen nimi. Onpahan se annettu muutamalle miehellekin, luin tänä aamuna Wikipediasta. No, kaiken lisäksi tänään on kansainvälinen miestenpäivä, joten sopiihan se!

Miltä kolmekymmentäviisi vuotta kuulostaa?

Tänään on merkkipäivä. Tänään on vuosipäivä. Tänään tulee kuluneeksi kolmekymmentäviisi vuotta siitä, kun tapasimme ensimmäisen kerran ja ilmassa oli rakkautta... Kohtalokasta se kyllä oli, kun kerran näin kauan ollaan yhteistä tietä taivallettu. Kaksi tulimerkkiä (jousimies ja oinas) eivät takaa mitään tuikitasaista liittoa ja sitä se ei onneksi ole ollutkaan. Nopeita ratkaisuja ja yllätyksellisiä käänteitä on riittänyt. Niin ja rakkautta - sitä on edelleen!

Jk. Otsikkoon ei tarvitse vastata, mutta saa.

Pari hassua kertaa

Aika usein tulee törmättyä (kuv.) erikoiseen ilmaisuun nettikirppareilla ja myös taviskirppareilla. Jotakin tavaraa kun on käytetty vain pari hassua kertaa. Okei, lastenvaatteista voisi varmasti käyttää tuota ilmaisua, kun kerrat on voineet olla tosi hassuja eli on voitu käydä vaikka huvipuistossa tai pellehyppykisoissa tai muuten vaan hulluteltu. Muttamutta ei sitten muuten! En käyttäisi tummasta puvusta moista myyntitermiä, jos pukua on pidetty tosin vain pari kertaa, mutta kerrat on sitten olleet tyyppiä hautajaiset tai perunkirjoitukset.

Myönnän syyllistyväni pilkunviilaamiseen ja liian tarkkaan sana-analyysiin. Tunnustan tehneeni niin ainakin pari hassua kertaa...

Tarkoituksella tehty asetelma

Asetelmia syntyy joskus itsestään, joskus niitä tehdään tarkoituksella. Lainasin viimeksi kirjastosta muun muassa tuon kirjan ja eilen illalla selailin sitä. Hygge ja hyggeily kun ovat tanskalaista alkuperää, mietin mitä tanskalaista meillä olisi kotona. Ensimmäisenä tuli mieleen puuapina, joka on kuulunut Laurilan asujaimistoon muutaman vuoden ajan. Se on notkea ja roikkuu milloin missäkin, mutta nyt pääsi istumaan tyynylle ja nojaamaan selkäänsä nojatuoliin. Oli sen vuoro hyggeillä! 

Arkivapaapäiväolympialaisissa eilinen olisi saanut kultamitalin!

Onnistuneeseen arkivapaapäivään saa mahtumaan vaikka mitä ihan sullomattakin. Esimerkki eiliseltä:

- pitkä kävelylenkki (15,5 km) parhaan kaverin kanssa

- hyvä mifupastalounas

- vanha kotimainen elokuva ja siinä samalla nuokkumista

- kirjasto- ja kauppareissu

- hyvä kukkakaalipaistospäivällinen 

- erittäin hyvä jälkiruoka (persimonia, päärynää, leipäjuustoa, satsumaa, kuivattua aprikoosia ja pistaasipähkinärouhetta)

- Triominos-peli sen samaisen parhaan kaverin kanssa

- sauna

- illan elokuva 

- yöunille parhaan kaverin kanssa

Ja vaikka vain muutamaan kohtaan merkitsin kaverin, oli hän koko päivän seurana. On ollut jo kohta kolmekymmentäviisi vuotta... On asioita, jota tekevät onnelliseksi - kutkuttavan hykerryttävän onnelliseksi. Hän on niistä yksi ja iso (192 cm).

Hyvät yöunet

Teemana ei ole piparkakkutehtailu eikä muukaan joululeipominen. Arkistosta vaan löytyi tuollainen kuva, joka tuntui sopivan juuri tämän aamun fiilikseen. Eilen olin pitkän päivän töissä ja illalla kotona odotti valmis ruoka ja aika pian myös lämmin sauna. Yöunille mentiin jo kymmeneltä, joten takana on kahdeksan tunnin yhtämittainen nukkuminen. On hyvin levännyt ja samalla virkistynyt olo, siksi sydämiä! 

Virallinen vai vakiintunut?

Eilisen pohdiskeluja oli muun muassa liputuspäiväasia... Nythän on ilmaantunut heitä, joiden mielestä isänpäivä pitäisi saada liputuskäytännössä samalle tasolle äitienpäivän kanssa eli viralliseksi liputuspäiväksi. Vakiintunut ei enää heille riitä. Olen samaa mieltä kuin sisäministeri, että virallisella ja vakiintuneella ei ole juurikaan eroa ja almanakkaan merkittynä päivä otetaan joka tapauksessa vakavasti. 

No, minulla on kyllä tarjota aika hyvä vastaehdotus: Muutetaankin äitienpäivän statusta sen verran, että siitä tehdään vakiintunut liputuspäivä. Sitten on isänpäivänä ja äitienpäivänä samanlainen ja -arvoinen liputus. Saanko kannatusta?

Mielikuvitusta ja mielipiteitä

Onnea, isäihmiset! Oma isäni kuoli jo yhdeksäntoista vuotta sitten, mutta muistoja on vaikka kuinka paljon... Se, jonka valitsin (tai siis kohtalo valitsi!) lastemme isäksi, on isävuosinaan osoittautunut olevansa hyvä kasvattaja kaiken muun lisäksi. Ja isoisävuosinaan (vaari-) hyvä leikkijä, kun on aikaa enemmän.

Päivän motto voisi olla: Isyys vaatii mielikuvitusta ja mielipiteitä. 

Suhdelo - ihana sana!

Minulla on ihania ystäviä ja läheisiä. Eilen ilahdutti erittäin paljon se, kun pitkäaikainen ystäväni lähetti minulle sanan. Ei siis siihen vanhaan malliin niin kuin niissä vanhoissa kotimaisissa mustavalkoisissa kartanoelokuvissa, että lähettäkää sana kreivi von Adlerceutzille, että hän tulisi tänne pikimmiten. Eikun ihan nykymalliin ystävä mesetti ja kysyi, onko minulla jo yksi sana. Hän oli törmännyt (kuv.) siihen ja ajatellut heti minua. Ihminen ei ole yksilö, vaan suhdelo. Siinä se sana. Ihana! Kiitos, Hanna!

Kirjahylly yllätti!

Eilen illalla otin muutamia kuvia olohuoneessa olohuoneesta ja yhtäkkiä minua alkoi naurattaa. Nauroinkin! Huomasin nimittäin, että jossakin vaiheessa kirjahyllyyn on ajanut työkone. Tällaista ihanuutta se on, kun lähipiirissä on Pieni Tyyppi, jonka mielestä kaikki autot aina vaarin autosta alkaen on hienoja juttuja ja siinä sivussa tietysti myös työkoneet ja muut.

Mies, johon olisin halunnut tutustua

Tänään tulee kuluneeksi 106 vuotta siitä, kun nerokas muotoilija Kaj Franck syntyi. Monet meistä tuntevat Kiltaa, Scandiaa, Kartiota jne. Hienoja, monikäyttöisiä astioita ja kauniita aterimia. Tänä vapaapäivän hitaana aamuna aamupala on vielä syömättä, joten sellaista aamupalallista KF-kuvaa ette näe, mutta tuo pieni neliövati saa olla syntymäpäivätervehdys. 

Jk. Otsikko on aika tunteellinen. Sallittakoon se...

Ottamuksia 15

Eilen iltapäivällä kolmen jälkeen satuin vilkaisemaan ikkunasta ulos ja tajusin, että nyt on hyvä valo huurrelehtikuvailuun. Siispä pihalle saman tien Steven kanssa! Kyykistelin ja värjöttelin siellä muutaman minuutin ajan ja takista huolimatta palelin. No, tuntia myöhemmin kävelin Miehen kanssa asemalle ja sen verran oli kampetta enemmän päällä, ettei enää palellut. Aseman jälkeen jatkoin vielä yksin kävelyä vanhalle kirkolle ja kiersin pitkän lenkin. Taisi olla pukeutumiskysymys...

Lukihäiriö ja liikuntaprojekti

Useimmiten luen oikein, mutta joskus väärin ja liian nopeasti. Niin kävi muutama päivä sitten. Jonkin naistenlehden nettisivulla oli otsikko: Mikä avuksi, kun kaikki alkaa ahdistaa? Kyseessä oli varmasti ammatti-ihmisen asiallinen juttu, en epäile ollenkaan. Aivoni käänsivät vaan sen itselleni muotoon:Mikä avuksi, kun takki alkaa ahdistaa? Lukihäiriöön oli ehkä suurimpana syynä se, että tässä liikuntaprojektin aikana on ollut pari takkia, jotka todella ovat ahdistaneet. Eivät ahdista enää kaiken tämän kävelyn jälkeen.

Puhutaanko teillä ruotsia?

Tänään on ruotsalaisuuden päivä. Sukunimestämme huolimatta meillä ei kotona puhuta ruotsia. Korjaan: ei enää. Lasten ollessa pieniä meillä oli käytössä ruotsinkielen ja englanninkielen sanoja, joita ei haluttu heidän ymmärtävän. 

Päivän kuva on neljän vuoden takaa. Kuva on saarelta nimeltä Utö, jossa kävimme kahdesti sinä vuonna ja jonne olisi aikomus taas joskus palata. Sieltä saatiin satoja valokuvia, mutta sinne myös jäi jotakin - nimittäin pala sydäntä...

Pidän keittiöstämme

Keittiö on yksi lempipaikoistani kotona. Kokkaan ja leivon mielelläni. Keittiön pöydän ääreen voi meillä tulla yhdestä seitsemään ruokailijaa ja ihan tavisarkena meitä on kaksi. Jouluna - eli ihan pian  - pöytä taas täyttyy.

Keittiön pöydän ääressä on muun muassa ratkottu ristisanoja, pelattu lautapelejä, tehty kotisivuja, suunniteltu messuja, pohdittu maailman menoa, skoolattu ja myös tietysti syöty. Pöytää peittää joko kangas tai vahakangas. Pöydässä on uusi kansi, mutta Keskipellon pöydän jalat.

Kun me heitä muistelemme

Olen työssäni paljon kuoleman kanssa tekemisissä. Tapaan omaisia, jotka tulevat sopimaan hautajaisista. Työnnän tarvittaessa nenäliinapaketin pöydällä lähemmäksi, kuuntelen joskus pitkäänkin ja sysään kiireen pois. Aina välillä sovin hautajaiset sellaiselle lauantaille, jollon satun olemaan itse virsikirjatyövuorossa ja samalla voidaan jo keskustella musiikkiasiatkin valmiiksi. 

Myöhemminkin olen tekemisissä omaisten kanssa joko puhelimitse tai nokatusten. He tilaavat virkatodistuksia perunkirjoituksia varten ja usein siinä sitten muistellaan hautajaisia. 

Kirjoitan vainajan elämää wordpohjalle. 

Mietin, tottuuko kuolemaan. 

Ei totu.

Onneksi ei. 

Pyhäinpäivänä on aika muistella heitä, jotka menetimme kauan sitten tai vasta vähän aikaa sitten. Tänään on lupa surra, kaivata ja muistella. 

Tykkään susta

Rakastan kuvaamista, kuvilla leikittelyä ja hieman erikoisiakin kuvakulmia. Eilen löysin yhden kuvaohjelman ja nyt aluksi tyydyin ihan valmiisiin teksteihin. Tämän aamun kuvaan se jostakin syystä sopii juuri kuin emäntä aitanpolulle. Syy sopivuuteen on sisäpiirijuttu, anteeksi vaan.

Aina joskus voisi ihan oikeasti tokaista, että Sinä teet minut onnelliseksi. Ja jos se tuntuu liian siirappiselta, voisi sanoa, että Olet hyvä tyyppi. Tai sitten ihan arkisesti: Tykkään susta. 

Tähtien kanssa

Tänään tulee kuluneeksi yhdeksänkymmentäkuusi vuotta siitä, kun tähtitieteellinen yhdistys Ursa perustettiin. Ikätovereita on tälläkin paikkakunnalla useita, vaikka jo aika vanhasta yhdistyksestä on kyse...

Pidän tähdistä ja minusta on kiva tuijotella tähtitaivasta. En kyllä tunne muuta kuin Otavan, mutta voisihan niitä opetella useampiakin, kun vuosia sitten ostettiin Nyrölän observatoriosta alan kirjakin. Tähtien katselu tekee näennäiselle itsetärkeydelle hyvää. (Puhun ihan omasta kokemuksestani.)

Poistokirjoja ja savoiardikeksejä

Eilen oli tosi kiva päivä, johon mahtui yhtä sun toista. Aamupäivällä matkattiin kaikkein lähimpään kaupunkiin, jossa on mahdollista asua omakotitalossa keskellä kaupunkia järven rannalla. Ostoksiin kuului linnunsiemeniä, poistokirjoja, pari elokuvaa, pölypusseja, hautakynttilöitä, savoiardikeksejä ym. Kahvilla käytiin viihtyisässä kahvilassa, joka on ollut iät ajat samalla paikalla. Kotona tankattiin hiilarivarastot täyteen, laitettiin icebugit jalkaan ja lähdettiin kävelylenkille. Reilu kymppi käveltiin ja juteltiin koko ajan hyvin monenlaisista aiheista...

Iltaan kuului vielä hyvää risottoa, sauna, vihreää teetä financier-leivosten kera, elokuva (Mies, joka rakasti järjestystä) ja muutama sivu kirjaa (Laura Honkasalo: Perillä kello kuusi) ennen kuin unet voittivat. Päivästä jäi hyvä mieli ja olo.