sunnuntai 10. heinäkuuta 2016

Tunnustan olevani körtti


Tunnustus: olen körtti, mutta sen ei pitäisi olla hengenvaarallista eikä välittömässä läheisyydessä tarttuvaa. Siionin virsiä on ihana laulaa ja joskus lisätä niihin vielä omia niekkuja, joita kirjan nuoteissa ei ole.
Eilen aamulla käytiin Kaivarin Kanuunassa kirppariostoksilla. Löysin isolle pojalle (esikoinen) yhden kirjan ja toisen hän osti itse. Pienelle pojalle (lapsenlapsi) löysin pari kasvunvarapaitaa. Keskimmäiselle pojalle (vävy) en löytänyt tällä kertaa mitään kirjaa, joten pahoittelut, M3!
Ratikalla menin asemalle, siitä lähijunalla Myyrmäkeen ja sieltä sitten oli jo ystävällisiä ihmisiä ohjaamassa junatulijoita eteenpäin. Kävelymatkaa oli noin kilometrin verran ja siellä sitten aukeni silmien eteen kilometrien penkkirivit, täydehköt katsomot ja ystäväkansa. Näillä herättäjäjuhlilla pääohjelma on sitä, että kuunnellaan seurapuheita ja veisataan. Ehdin olla kolmissa seuroissa, veisata monta virttä (ja suunnitella mielessäni, että joihinkin virsiin kannattaisi miettiä säveltason laskemista...), syödä erittäin hyvän kasviskeittoaterian, ostaa t-paidan, juoda voisilmäpullakahvit,  nauttia poudasta ja pienestä sadekuurosta, ostaa körttipastilleja pussillisen ja hakea lopuksi reppuni matkatavarasäilytyksestä ennen kävelyä asemalle ja junailua eteenpäin. Ja matka jatkuu...

6 kommenttia:

  1. Se, että sinä olet körtti (vai körttiläinen, kumpi on oikein?) ja minä en kuulu kirkkoon lainkaan, ei varmaankaan muuta meidän välistä blogiystävyyttä mihinkään suuntaan, eihän?
    Miten taas sattuikaan; juuri tänä aamuna puhuimme AM:n kanssa eri uskonnoista :) Lopputulemana oli: pääasia, että ihminen on onnellinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Körtti, körttiläinen - molemmat on oikein. Blogiystävyys on ja pysyy! Itse asiassa tiedän myös körttiläisiä pöllöjä... Eikun siis oikeasti pidän körttilåisyydessä siitä, että siellä saa uskoa niin kuin itse haluaa, seinät ja katto on korkeammalla kuin ehkä missään muussa uskonnollisessa liikkeessä.

      Poista
  2. Hengelliset kesäjuhlat ovat minusta hyviä. Saa laulaa jos laulattaa, jos ei laulata, voi olla hiljaa, mutta hengessä mukana :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla ei juuri ole kokemuksia muista hengellisistä kesäjuhlista herättäjäjuhlien lisäksi - paitsi kaksissa suviseuroissa olen ollut, kun ne on järjestetty kotipaikkakunnillani. (Lähinnä uteliaisuudesta, täytyy myöntää...)

      Poista
  3. Olen aiemmin hämmentynyt "mikä körtti?" Viikonloppuna kuuntelin radiosta nuoren naispapin jutustelua omasta körttiydestään - ja ilahduin, tunnistin jopa omaa uskontapaani...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi! Körttiläisyydessä on tosiaankin tilaa monenlaiselle uskomiselle ja saa myös epäillä ja kyseenalaistaa...

      Poista