lauantai 26. toukokuuta 2018

Mitä meistä muistetaan?


Virsikirjatöissä eilen jäin miettimään sitä, millaisen jäljen me jätämme ja mitä meistä muistetaan. Olen ollut hautajaisissa töissä yli neljänkymmenen vuoden ajan aina silloin tällöin ja jotenkin koen, että juuri hautajaisissa ihmiset ovat aidoimmillaan. Surua kun ei pysty teeskentelemään tai jos luulee pystyvänsä, on hakoteillä. 
Eilisissä hautajaisissa vainajaa ja minua yhdistivät runot. Eilen aistin hiljaista lyyristä surua, jota ei teeskennelty. 

perjantai 25. toukokuuta 2018

Ilahduttavia asioita


Eilen ilahduin monesta asiasta. Aamupäiväkävelylenkillä mm. siitä, että kännykkäni on sukua Stevelle ja kuvat siirtyvät suitsaitsukkelaan toisesta toiseen. Iltakävelylenkillä mm. siitä, että sain haaviini napattua tosi keskustelevan miehen silloin yli kolmekymmentäviisi vuotta sitten ja että jutunjuurta löytyy aina vaan.
Tänään onnittelen adoptiosiskoani, joka on oikeasti kyllä olemassa, mutta joka oikeasti ei ole adoptoitu. Hänellä on tänään syntymäpäivä. 
Tänään aion pitää liikuntavapaapäivän. Menen virsikirjatöihin ja sen lisäksi keskityn huushollitöihin. 

torstai 24. toukokuuta 2018

Pohtimista maalaisjärjellä


Pohtiminen/pohdiskelu on minun juttuni, mietiskely kuulostaa hienolta ja oppineelta. Pohtia kun voi niin monenlaisia ihan arkipäiväisiäkin asioita. Pohtimiseen tarvitaan sopiva ympäristö ja mielentila. Näin vuosikymmenien kokemuksen perusteella voin todeta saunan hyväksi ympäristöksi. Sitten on olemassa ihan pohtimiseen tarkoitettuja alueita, jotka on merkitty P-kirjaimella ja joita on teiden varsilla...

keskiviikko 23. toukokuuta 2018

Tarkkailuyhdistyksestä huomenta!


Jokin aika sitten ilmoitettiin, että yhdistysrekisteristä tullaan poistamaan yhdistyksiä, joista ei ole kuulunut vuosikausiin pihaustakaan. Mielenkiinnolla luin oman paikkakunnan listaa ja merkitsin muistiin yhden mielenkiintoisen nimen. Tiedän kyllä, että ko. nimi liittyy kotieläintalouteen ja meillähän ei sellaisia ole, mutta toimivan yhdistyksen nimen voisi varmasti ottaa osaksi uusiokäyttöön. Yhdistysrekisteristä poistettiin Petäjäveden tarkkailuyhdistys r.y. ja tästä keväästä lähtien olen perustanut yhdistyksen nimeltä Laurilan tarkkailuyhdistys, joka ainakin toistaiseksi on kaksituinen ja täysin rekisteröimätön.
Tarkkailutehtävät:
- kukkien kasvu
- tuulen humina
- ruohon kasvu
- lämpötilamuutokset
- sateen ropina

tiistai 22. toukokuuta 2018

On yksi väri ylitse muiden...


Haahuilin eilen illalla Steven kanssa pihalla. Äsken sitten tsekkailin, mitä napattiin (kuvia, kirj.huom.) ja huomasin sinisen sävyjä vaikka hurumykke. Ensinhän meillä oli sininen Kettula, sitten sille tuli kaveriksi sininen Repola, sitten sininen Pupula. No, meni useampi vuosi, kunnes talokin maalattiin siniseksi ja se sai nimen Iso-Laurila. (Laurila oli kyllä ennestäänkin jo vaaleanruskeana.) Autosta en nyt edes sano mitään...
Jos saisi valita vain yhden värin ja siitä tietysti sen kaikki tuhannet sävyt, ottaisin sinisen. Sen kanssa voisin elää loppuelämäni, jos olisi elettävä vain yhtä väriä. Mieluummin kyllä elelen monien värien maailmassa...

maanantai 21. toukokuuta 2018

Lähtisitkö kanssani Multialle?


Eilen ylitimme itsemme. Sen jälkeen kun tulin virsikirjatöistä kotiin, oli aika pakata reppuun vesipullot ja vähän evästä ja kypäröidä päänsä. Suuntana oli naapurikunta, joka tuntee nimen Multia. Sovittiin ennen lähtöä, että käydään sitten vain siinä neljäntoista kilometrin päässä kääntymässä, jos tuntuu liian rankalta koko reissu. Ja sitten lähdettiin!
Menomatkalla pari kilometriä juuri ennen tuota mainittua varasuuunnitelmakäännöspaikkaa tuntui kaikkein rankimmalta. Pieni tankkaus kuitenkin auttoi ja päästiin perille. Mies jäi ajokkien luo ja minä hain kaupasta jäätelöt ja kolmioleivät. Syötiin eväät kahdessa paikassa eli puistossa ja hautausmaan rannalla. Ei ollut kiirettä mihinkään ja ilma oli juuri sopiva.
Paluumatka sujui nopeammin ja helpommin kuin meno. Yhden pysähdyksen taktiikalla tultiin. Perillä oltiin joskus iltakuudelta. Aikaa kului tuossa 54,3 kilometrin ajamisessa kahta minuuttia vaille kolme tuntia. 
Ollaan joskus takavuosina tehty muutaman kerran tuo reissu, joten ihan neitsytmatkasta ei ollut kyse. Hieman jo ehdittiin suunnitella pitempää reissua sitten joskus...

sunnuntai 20. toukokuuta 2018

Kesä tuli kuistille!



Kuistin ja pergolan siivous oli minulla eilisen päivän agendana. Palkkioksi niistä (jo vähän etukäteen) laitettiin jo kesäkukkiakin. Viime yönä oli lämpötila ollut sitten vain 0,7 astetta plussan puolella, joten onneksi aamukolmen aikana haettiin kukkia sisälle ja peiteltiin hallaharsolla kasvimaata...
Miehen kanssa meillä on tunnetusti omalaatuinen huumori. Eilen aamulla radiosta tuli Eino Leinon ja Toivo Kuulan Rukous, jossa puhutaan suuresta virittäjästä. Kehittelimme sitten ajatusta siitä, että olisi pianonviritysyritys nimeltään Suuri Virittäjä. Virittäjä olisi kuitenkin erittäin lyhyt, joten hän joutuisi pyytämään jakkaraa, jotta yltäisi virittämään pianon. Aika huono vitsi, mutta meitä sekin nauratti tosi paljon.