torstai 17. elokuuta 2017

Nostin kytkintä hetkeksi


Edessä yhdentoista vuorokauden työtauko, joka tuntee sanan loman ja josta käytän sanaa lomanen. Suunnitelmissa liikuntaa, elokuvia, kirjoja, relaamista. Ihan vaan erilaista olemista. Yksin ja kaksin. Työkoneelle laitoin automaattivastaukset, mutta blogi kulkee mukana ja havainnoi. Ei ihan reaaliajassa, mutta päivittäin kuitenkin...




keskiviikko 16. elokuuta 2017

Ilonaiheita


Eilen tulin erittäin iloiseksi siitä, että yksi fb-ystäväni oli ollut rohkea ja seurauksista välittämättä saatellut avioliiton satamaan kaksi toisiinsa rakastunutta ihmistä. 
Tänään onnittelen toista ystävääni, joka täyttää neljäkymmentä vuotta. 
Huomenna jään pienelle lomaselle. 

tiistai 15. elokuuta 2017

Elokuuta vielä puolet jäljellä


Tänä aamuna ollaan jo ehditty katsella kirjainlaattoja ja mietitty niiden kirjaimia ja kuvia. Ollaan ehditty syödä muroja ja banaania.  Tarjolla on myös ollut puuroa, leipää, persikoita, narskujuustoa, kahvia ja teetä. 
Elokuu on puolivälissä eli vielä on puolet jäljellä. Olen optimisti, siksi sanon noin. Joku muu voisi todeta, että enää puolet. 

maanantai 14. elokuuta 2017

Pientä vispilänkauppaa


Keittiötavaroita ei ole koskaan liikaa. (Eikä astioita.) Nuo pikkupikkuvispilät muuttivat meille, kun kävimme yhdessä keittiötarvikeliikkeessä ja sehän oli kuin karkkikauppa. Kaikkea ihanaa ja tarpeellista ja ei-, mutta silti ihanaa! Vispilöillä voi vispata pieniä kastikkeita, sekoittaa kaakaota jne. Tarkoitus olisi laittaa ne koukkuun roikkumaan yläkaappien ja alakaappien väliseen tilaan eli välitilaan. Koristamaan ja samalla muistuttamaan itsestään. 

sunnuntai 13. elokuuta 2017

Piipaa, piipaa!


Eilen illalla odottelimme sekaisin (ja kauhunsekaisin) tuntein luvattua rajuilmaa. Näille tienoille sitä ei sitten onneksi tullutkaan, huh. Helsingissä sen sijaan Kiira riehui ja raivosi toden teolla. Ja muun muassa Iitissä. Piipaa-autoilla oli töitä.
Luonnonvoimien edessä isokin ihminen on pieni. Ehkä on hyvä huomata, että ihan kaikkea ei voida hallita kirjoituspöytien ja näyttöpäätteiden äärestä...

lauantai 12. elokuuta 2017

Mummu, tuu tänne!



Sydäntenmurskaaja (2 v 4 kk) saapui eilen äitinsä kanssa. Mummu ja vaari ovat taas kerran ihan myytyjä... Iltakahvikin piti hörppiä nopeasti, kun pikkumies seisoi eteisessä ja sanoi vetoavasti: Mummu, tuu tänne! Ja mummuhan totteli ja meni leikkimään pikkuautoilla...
Illalla myöhemmin katselimme tabletilta kuvia ja nimesimme niitä. Pupu ei ollut enää pupu, vaan jänis. Perhonen tiedettiin ja kun oli toinen samansukuinen, poika totesi: Se on toinen perhonen. 
Pidän itseäni yleensä suhteellisen järkevänä, mutta tässä asiassa olen ihan höperö. Onneksi vaarilla on samat oireet...

perjantai 11. elokuuta 2017

Viisikkojen äiti


Tänään tulee kuluneeksi satakaksikymmentä vuotta siitä, kun kaikkien rakastama lasten-ja nuortenkirjailija Enid Blyton syntyi. Hänhän on mm. suositun Viisikko-sarjan luojaäiti. Suurin osa meistä on Viisikkonsa lukenut ja suurin osa meistä muistaa varmaankin, että niissä syödään paljon ja että niitä lukiessa tulee aina nälkä. Retkille otettavat eväät on kirjoissa aina runsaita. (Satun muuten tietämään yhden melko tuoreen pariskunnan, jotka ovat viisikkohenkisiä ja joiden eväät pakataan paperiin... blog.huom.)
Enid Blyton oli lahjakas kirjoittaja, jonka elämässä perhe hävisi aina kirjoille. Hän kuoli vuonna 1968.