maanantai 23. lokakuuta 2017

Lanautumatonta sepeliä ja hyviä tyyppejä


Kahdestaan taas kotona... Omasta poikueesta onnellisina. Hyviä tyyppejä jokainen ja kumpikin alkuperäisjälkeläisistä on saanut rinnalleen juuri sopivan ja onnellistuttavan puolison. Se tekee iloisen ja hykerryttävän olon.
Eilen iltapäivällä virsikrjatöiden jälkeen oli aika lähteä kävelylenkille. Muuten hyvä lenkki, mutta vakioreitille oli tuotu lomasen aikana sepeliä tms,  joka ei ollut vielä lanautunut. Mutta ei valiteta, ei ainakaan paljon.

sunnuntai 22. lokakuuta 2017

Satumaa töissä ja kotona


Eilen virsikirjatöissä oli loppumusiikiksi toivottu Satumaata. Minähän nyt en ole ronkeli musiikin suhteen, joten oikeastaan kaikki käy. Niin myös Satumaa. Meillä on kotona kuunneltu kyseistä laulua nyt muutaman viikon aikana paljon Matti Johannes Koivun esittämänä ja eiliseenkin sain siitä vivahdetta, kun soitin MJK- tyylisesti. Vähän hitaammin, entistä kaihomielisemmin ja yksinkertaisesti. 
Eilisestä tuli liikuntavapaa. Mieluummin pidin lapsenlasta sylissä, leikin ja seurasin leikkiä ja nautin siitä, kun poika jutteli sitä sun tätä, tunnisti kuvakirjasta mm. meritähden ja aakkoskirjaimista myös ruotsalaisen oon ja kaksoisveen. Tällaiset hetket on parhautta...

lauantai 21. lokakuuta 2017

Rakastat deletointia


Eilen istuin paunulaisessa linja-autossa (kts. kuva) reilut neljä tuntia ja matkasin keskiseen Suomeen. Lomanen oli tehnyt tehtävänsä. Viikonloppu kuluu niissä töissä, joissa käytetään virsikirjaa.
Facebookissa pyörii kaikenlaisia huuhaatestejä ja muita, joilla voi analysoida itseänsä leikisti. Jonakin päivänä tein sellaisen ja loppupäätelmän yksi lause oli: Rakastat ideointia. Luin sen kyllä ensin vahingossa nopeasti väärin muodossa: Rakastat deletointia. 

perjantai 20. lokakuuta 2017

Sata metriä vaille sata kilometriä


Hullu mikä hullu. Koukussa. Riippuvainen. Tunnustan! Olen syyllinen!
Torstaina tulin turkuilemaan ja viettämään lomasta. Olin aikonut katsoa elokuvia ja lukea paljon, mutta pahkeinen sentään, en jaksanut katsoa kuin pari elokuvaa ja lukea yhden kirjan ja aloittaa toista. Se, mitä jaksoin, oli kävely. Tein pitkiä lenkkejä ja joinakin päivinä kaksikin. 
Eilinen päivä oli ihmistestipäivä. Löhösin, nukuin päiväunet, söin suklaata, luin ja en tehnyt juuri muuta hyödyllistä kuin tiskasin kerran. Jaksoin olla sisällä iltakuuteen asti. Sitten lähdin kävelylle ja nautin valaistuksesta, jalkakäytävistä, kävelyteistä ja siinä samalla Mopen musiikista. Tein melkein kymmenen kilometrin lenkin ja tulin virkistyneenä takaisin. 
Kirjaan kaiken ylös. Kahdeksan päivän aikana kävelin 99,9 kilometriä. Sata metriä ei harmita ollenkaan...

torstai 19. lokakuuta 2017

Pari riviä rakkaudesta


Monet mieltävät kevään hullaantumis- ja ihastumisajaksi. Omakohtainen kokemukseni on ehdottomasti syksyn kannalla. Lokakuussa kolmekymmentäviisi vuotta sitten hurahdin täysin ja niin kävi toisellakin osapuolella. Se oli päätöntä menoa saman tien. Ja on edelleen!


keskiviikko 18. lokakuuta 2017

Olematon suuntavaisto


Keväällä otin kuvan Koroisten pellosta. Kesällä en muistanut kuvata vertailukuvaa ja nyt sitten olikin jo tullut syksy. Pellon vieressä on monien käyttämä kävelytiepolkumikälie, jota minäkin eilen talsin matkalla Hakakadun kirpparille. Sinne toki osasin ihan vanhasta muistista, mutta sen jälkeen yllätin itseni osaamalla parille muullekin kirpparille ihan vaan Reinon kartan avulla. No mikä suoritus tuo nyt on? Kun minä olen kyseessä, niin se on! Kaikenlaiset kartat ja karttaohjelmat on ihan eri planeetalta kuin minä ja kun siihen yhdistetään mahdottoman huono suuntavaisto, on soppa yleensä valmis. Voin paljastaa teille niksin: tajusin käännellä Reinoa... Aika noloa...
Kirpparilta löysin pelkästään kirjoja. Yhteishinta oli kymmenen euroa viisikymmentä senttiä. Sain sillä tällaisen pinon... 



tiistai 17. lokakuuta 2017

Päivä Osmon kanssa


Eilen oli hyötykävelypäivä ja Osmo (askelmittari) tallensi kaikkiaan 19516 askelta, joka on minun askelpituudellani 15,6 kilometriä.
Kävelin heti aamusta urheilukauppaan kokeilemaan yhtä takkia ja ostin sen. Kävin sen jälkeen ko. kaupan naapurissa maukkaista lihapullistaan tunnetussa huonekalukaupassa syömässä lounasta. Valintani ei kuitenkaan ollut lihapullat eikä kasvispullatkaan, vaan tee se itse -salaatti. 
Välillä tulin lähtöpisteeseen eli ns. kotiin juomaan päiväkahvit (kts. kuva) ja oleilemaan muutaman tunnin verran. 
Illalla kävelin kaupungintalolle seuraamaan kaupunginvaltuuston kokousta. Hienot ja jopa prameat puitteet kristallikruunuineen kaikkineen, yleisöpuolen pehmeät sohvat, pitkä kokous (kaikkinensa kaksi ja puoli tuntia) ja uuden kaupunginjohtajan valitseminen - siinä illan puitteet. Menen joskus toistekin, kun nyt osaan reitin niille pehmeille sohville...